Maailma muuttuu

Tempaudun hereille, kun isä sieppaa minut sängystä syliinsä. 
  - Mennään äkkiä portaille katsomaan joutsenia.
Neljä suurta valkoista lintua lentää pohjoista kohti äänekkäästi huutaen. Tajuan aikuisten käytöksestä olevani todistamassa jotain harvinaista tapahtumaa. Isä arvelee, että saattaa mennä vuosikymmeniä ennen kuin pääsen uudelleen näkemään joutsenia.

Vuosituhannen vaihteessa alkoi Himangan korkeudella näkymään muutos linnustossa maallikonkin silmiin. Yhdeksänkymmenluvun alussa oli ensimmäinen joutsenen pesintä yritys, merikotka saalisti poikaset tästä ensimmäisestä pesinnästä. Mutta ei mennyt kuin jokunen vuosi, niin joutsenpareja oli kaikissa mahdollisissa paikoissa, sorakuopilla ja peltojen vetisissä lontoissa. Muutamassa vuodessa karsiutuivat ne pesintäpaikat, joissa ei ollut poikasilla mahdollisuus kasvaa lentokykyiseksi. Paremmat paikat olivat varattuja ja uusien parien reviirin etsintä suuntautui johonkin muualle. Edellä kuvattu sotkien paljous oli samaan aikaan kun joutsenten pesimäkanta alkoi runsastua.

Merikotka palasi alueen pesimälinnustoon. Joutsenkanta räjähti, samoin merihanhi. Muutos romahdutti kokosukeltajien kannan, sotkien ja koskeloiden määrä laski. Kumpikaan edellä mainituista lajeista ei ole juurikaan pyynnin kohteena. Toisen kuin isiemme ja vaariemme aikaan, koskeloita ei pyydetä juuri ollenkaan eikä sotkiakaan pidetä houkuttelevana saaliina, vaikka meille se oli arvoriistaa. Sotkaa vieroksutaan saaliina, koska se haastavampi nyljettävä. Makukin saattaa olla sorsia voimakkaampana hiukan vieras osalle metsästäjiä. Sekin on syytä huomioida, että pakastaminen ei sotkalle sovi.

Metsästyspainetta ei voi pitää syynä kokosukeltajien vähenemiseen. Mitä siis on tapahtunut. Rannikkovedet alkoivat rehevöityä. Särkikalojen ja ahventen kannat räjähtivät, samoin joutsenten. Käyttävätkö ne osaltaan samaa ravintoa kuin sotkat? Syyskuun alussa lokit ovat suurelta osin muuttaneet etelään, linnusto koostuu ohi vaeltavista muutto orsista ja ennen kaikkea paikallisista sotkista ja koskeloista. Suuntautuuko merikotkien saalistuspaine silloin yksistään näihin?

Muutos eläimistössä on pikkuhiljaa etenevä. Vuodessa ei paljon tapahdu, mutta vuosikymmenessä tapahtuvat muutokset havaitsee. Maan kohoamista lukuun ottamatta syy muutoksiin on ihmisessä. Lämmennyt ilmasto kaikkine seurauksineen vaikuttaa lajien lisääntymiseen tai taantumiseen. Toinen merkittävä tekijä on ihmisen aiheuttama rehevöityminen. Lisäksi ehkä merkittävintä on näiden yhteisvaikutus. Se näkyy ennen kaikkea särkikalojen räjähdysmäisenä lisääntymisenä. Lapsuudessa kaikki jäte johdettiin putkea pitkin lähimpään vesistöön ja jossain vaiheessa se päätyi lopulta mereen. Ekosysteemi tunnetusti pystyy vastustamaan kuormitusta pitkään, eikä rehevöityminen juurikaan näkynyt meressä silloin kun kuormitus oli pahimmillaan. Särkikalojen runsastuminen tapahtui Himangalla yhdeksänkymmentä luvulla, kun jo yleisesti oli siirrytty jätevesien puhdistamiseen. Samaan aikaan oli myös lämpimiä vuosia, jotka mahdollistivat hyvän lisääntymismahdollisuuden lämmintä vettä suosiville lajeille.

Lahna oli ollut meressä marginaalinen laji, jonka saaliiksi saaminen oli äärimäisen harvinaista. Se runsastui niin voimakkaasti, että oli osaltaan lopettamassa rysäkalastusta. Rysissä sitä saattoi olla tuhansia kiloja lahnaa, eikä sille ollut mitään käyttöä.

Oltiin tilanteessa, että meressä oli yhtä äkkiä enemmän kalaa kuin ikinä. Ei siihen kuitenkaan tyytyväisiä osattu olla. Rannikon ihmiset halusivat siikaa tai silakkaa. Ahven oli tuttu entuudestaan ja sillä oli menekkiä. Kun kalastajat alkoivat käsittelemään sen valmiiksi, niin sen suosio kasvoi. JATKUU...