Merikaupunki

Meri on ollut Perämeren rantakaupungeille tärkeä. Ennen rautateitä tuontitavara kulki laivalla Ruotsin vallan aikana Tukholmasta tai Turusta ja Venäjän vallan aikana Pietarista tai Helsingistä laivalla. 

Aikanaan meri oli Perämeren rantakaupungeille elintärkeä. Ennen rautateitä tuontitavara kulki laivalla Ruotsin vallan aikana Tukholmasta tai Turusta ja Venäjän vallan aikana Pietarista tai Helsingistä laivalla. Terva ja puu kulkivat toiseen suuntaan. Tämä kaikki tapahtui ennen höyrylaivojen aikaa eli purjehtimalla. Silloin rantakaupungeissa oli paljon laivureita ja vielä enemmän merimiehiä. Merenkulku oli tärkeimpiä elinkeinoja. Oulun kaupungin porvareilla oli jossain vaiheessa 1800-lukua Suomen suurin laivasto. Jossain vaiheessa rekordia piti Raahe, sitten laivaston painopiste valui etelämmäksi, Ensin Vaasaan, sitten Rauman ja Uudenkaupungin seudulle ja vielä myöhemmin Ahvenanmaalle.

Kai Snellman on kirjoittanut mainion kirjan Purjelaivoilla isoisäni matkassa. Siitä saa hyvän käsityksen siitä, millaista on ollut merikapteenien ja merismiesten elämä 1800-luvun loppupuolen purjelaivoissa. Silloin on pohjoisen laivoilla liikuttu kaikilla maailman merillä ja pärjätty kansainvälisillä rahtimarkkinoilla.

Matkat kestivät yleensä useamman vuoden, lähtiessä kyydissä oli usein tervaa tai lankkua. Laiva kuljetti rahtia Euroopan satamien välillä ja usein muihin maanosiin vaikkapa kivihiiltä ja takaisin Eurooppaan mukana jotain Euroopassa tarvittavaa hyödykettä, kuten kahvia, riisiä, sokeria tai pellavaa. Suomeen palattiin usein myöhään syksyllä kyydissä kaikkea kotimaassa tarvittavaa. Viljan tuonti oli tärkeässä osassa., oma tuotanto ei ollut läheskään riittävä huonoina satovuosina. Rahtien hankkiminen oli kapteenin vastuulla. Jos teki huonoja diilejä, laivuri saattoi vaihtaa kapteenia. Suomaiset laivat olivat "softwoodia" ja vaativat matkan aikanakin kunnossapitoa. Jos tule karilleajo, kapteenin vastuulla oli laivan korjauttaminen. Raahen edustajalla Kraaselin saarella oli luotsiasema ja pooki, johon laitettiin lippu, kun laiva palasi kotiin. Kaupungilla viestiä välitettiin huutamalla "pooki flakkaa". Silloin ihmiset tiesivät rynnätä satamaan vastaanottamaan laivaa ja merimiehiä, joita Raahessa oli tuolloin 1200 hengen väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa.

Kraaselin pooki Raahen edustalla.