Railo

Lasse takoi käsillään hartioita ja otti muutaman hyppyaskeleen. Kuinka osaakin ihmisellä olla kylmä. Nälkä kurni vatsassa, sen kanssa kyllä pärjäisi, kunhan saisi hiukan lämmintä kehoon. Edessä aukeavassa saumassa rytisi. Pimeässä ei erota kuinka leveä sauma tällä hetkellä on, siellä sen takana jossain on isovene ja kuivat, lämpimät vaatteet. Kuinkahan vahvaa laahinen jo olisi. 

Lasse käy sitä koettamassa sauman reunalla. Ei se vielä kantaisi, jos leveyttä on enemmän kuin muutama metri. Pitää käydä pohjoisen puoleisella rovalla kävelemässä lämpimikseen. Ilmansuunnat täytyy pitää tarkasti selvillä.

Edellisenä aamuna Lasse oli lähtenyt veneeltä pyyntiin ajopuulla samoille seuduille, missä oli edellisenä päivänä kulkenut. Saaliina oli silloin ollut norppa ja havainto toisestakin hylkeestä. Sitä oli tarkoitus pyytää tänään. Matka taittui rovalta seuraavalle hylkeitä tähystäen. Ei vaan norppaa löytynyt. Tuulen suunta oli kääntynyt pohjoiselle tuoden kylmän ilman, joka luultavasti pitää hylkeet pesissä, eikä niitä löydy jäiltä makaamasta. Matka eteni pitemmälle kuin edellisinä päivinä, eikä suotta, lopulta kiikariin otti norppa, joka makasi lakialla edessäpäin.

Pyynti kesti useamman tunnin, välillä vaatteet kastuivat, kun ajopuuta piti vetää railojen yli. Laukaukseen valmistautuessa hylje sai kuitenkin vihiä miehistä ja vihiä ja meni sekaan. Näinkin joskus käy. Tulee käytettyä tunteja lähestymiseen ja sitten hylje menee sekaan. Joskus omia aikojaan ja välillä saatuaan vihjeen pyytäjästä. Aurinko oli jo selvästi laskun puolella. Kompassista suunta veneelle ja reilua vauhtia sitä kohti. Taitaa hämärän katsoa joka tapauksessa ennen kuin veneellä ollaan.

Ei oltu illaksi veneellä. Kesken matkanteon eteen aukeni sauma, jota ei päivällä vielä ollut. Lasse seuraili sauman reunaa ensiksi idälle mutta se vain jatkui. Pitemmälle mihin kiikarilla näki, oli sama tilanne lännelle päin mentäessä. Sauma oli ratkennut kiinteään kenttään. Reunassa ei ollut edes sopivaa teliä, jolla olisi voinut meloa ajopuuta avuksi käyttämällä saumasta yli. Kulku loppui siihen, alkoi odottaminen. Matkaa oli leiriin vielä niin paljon, ettei veneeltä viiriä näkynyt kiikarilla.

Kostuneet vaatteet vaativat jatkuvaa liikkeellä pysymistä. Pimeän laskeuduttua veneeltä kuuluu vaimea laukaus, minuutin kuluttua seuraava. Siellä kaverit ovat jo huolissaan. Lasse ottaa varuilta laukauksista suunnan kompassiin ja laukaisee kerran kiväärinsä vastaukseksi. Tuulen suunta on kyllä sellainen, että se saattaa viedä laukauksen äänen niin, ettei sitä veneellä kuulla. Patruunoita ei ole montaa mukana, ne on viisainta säästää huomisen varalle.

Seuraavana aamuna kaverit ovat liikkeellä jolla mukanaan, heti kun päivä valkeni sen verran, että näki seurata ajopuun jälkeä. Huoli on leirissäkin, kun yksi pyytäjistä ei ole palannut ennen pimeää. Hämärän laskeuduttua ammuttiin sovitut merkkilaukaukset. Vastausta ei vaan kuulunut. Pimein hetki yöstä yritettiin nukkua, mutta kyllä se oli vain koiran unta. Oli suuri helpotus, kun pystyi tekemään jotain asian hyväksi.

Lasse tarkisti päivän valjettua, että jää oli sauman molemmin puolin pysynyt samalla kohtaa. Ajopuun jälki näkyi sauman toiselta puolen kiikariin. Kompassisuunta pitäisi todennäköisesti paikkansa, jos vain pääsisi saumasta yli. Päivän näöllä voisi alkaa suunnittelemaan, kuinka päästä toiselle puolen. Asia kuitenkin ratkesi siinä vaiheessa, kun kaverit alkoivat erottua kiikarissa jollaa työntämässä.

-Oho, täällähän on niin kuin armeija olisi yön marssinut edes takaisin. Oli Eeron havainto hänen noustessaan jollasta Lassea tervehtimään. 

- Sauli -